Kun maastoilu jännittää

Jännittää. IIK! Niin ihanaa kuin maastoilu voi parhaimmillaan olla, monia se voi myös jännittää. Hevoset ovat isoja saaliseläimiä, joiden luontainen reaktio on paeta uhkaavia tilanteita. Mitä enemmän ratsukko maastoilee, sitä enemmän yllättäviä tilanteita se myös kohtaa.

Normaalisti sekä ratsastajan että hevosen pelot hälvenevät yhteisten kilometrien myötä. Jos jotain ikävää tapahtuu, voi käydä kuitenkin päinvastoin. Ratsastajan huolettomuus voi karista ja tilalle nousta kurkkua kuristava pelko. Kun hikiset kämmenet puristavat ohjia rystyset valkoisina, sydän pamppailee kahtasataa ja hevonen nytkähtelee alla kuin kuurosokea hirvi, on maastoilusta hupi kaukana.

kun jännittää, Mikä ei ainakaan auta?

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, mitkä konstit eivät ainakaan auta. Älä hukkaa omaa tai hevosesi aikaa näihin:

  1. Älä usko ketään, joka neuvoo, että “pistä se hevonen vaan menemään ja näytä, kuka on pomo”. Pelosta ei pääse irti aggressiolla eikä sillä, ettei sitä myönnä edes itselleen. Hevosesi vain ihmettelee, miksi olet yhtäkkiä kiukkuinen kuin ampiainen ja kova otteissasi, ja jännittyy kahta kauheammin. Pääset helpommalla, kun myönnät, että jännität ja pyrit katkaisemaan kierteen pala kerrallaan.
  2. Älä lopeta maastoilua kokonaan. Ylivoimaisesti suurin osa maastoretkistä päättyy onnellisesti, ilman onnettomuuksia tai vaaratilanteita. Parhaimmillaan maastoilu hoivaa sekä ratsastajan että hevosen mieltä ja kroppaa. Jos ratsastaminen tuntuu mahdottomalta, muista, että myös talutusmaastot lasketaan ihan oikeaksi maastoiluksi. 🙂
  3. Älä treenaa jo valmiiksi väsyneenä ja stressaantuneena. Ajoita yhteiset maastoretket sellaisiin ajankohtiin, kun olet virkeä ja energinen. Jos lähdet maastoilemaan jo valmiiksi väsyneenä pitkän työpäivän, kotihommien ja kaupassakäynnin jälkeen, saatat jo pelkän väsymyksen takia jännittää normaalia enemmän. Epämukavuusalueella kannattaa vierailla virkeänä.
  4. Älä syyllistä itseäsi. Hevoset ovat haastavia eläimiä ja ratsastaminen on vaikea laji. Loppujen lopuksi vain harva ratsukko voi kertoa, että ovat alusta asti maastoilleet ilman minkäänlaisia ongelmia. Tyypillisempi tarina on se, että pikkuhiljaa on kasvettu yhteen ja opittu kohtaamaan erilaisia haasteita. Etene päivä ja hetki kerrallaan, pienin askelin.

Nämä konstit toimivat!

Talutusmaastoissa ei tarvitse yleensä jännittää.
Taluttelu on hyvä tapa totutella hevosen kanssa maastoiluun. Samalla ratsastajan oma kunto kasvaa. 🙂

Siinä, missä hevonen voi pelätä lentoon lehahtavaa lintua, haukkuvaa koiraa tai peräkärryä, ratsastaja puolestaan pelkää, että hevonen pelkää ja lähtee käsistä. Loppupeleissä kyseessä on siis pelko kontrollin menettämisestä ja siitä, että yhteys hevoseen katkeaa. Kukaan meistä ei halua irtautua ratsustaan ojanpohjalle ja nilkuttaa kiitolaukkaavan ratsun perässä kotitallille. Miten tilanteita voi siis estää?

Jos hevonen säikkyy kaikkea mahdollista, on hyvä aloittaa perusasioista, kuten varusteiden sopivuuden tarkistamisesta ja siitä, ettei hevosella ole kipuja. Kipeä hevonen on usein tervettä lajitoveriaan arvaamattomampi ja saattaa reagoida isosti asioihin, jotka normaalitilanteessa saisivat vain korvan kääntymään. Jos hevosesi käytös on muuttunut yhtäkkiä aiempaa säikymmäksi, kannattaa konsultoida eläinlääkäriä.

Kun olet varma, että hevonen tarvitsee vain rutiinia, kokeile seuraavia konsteja:

  • Lähde maastoon ensin taluttaen. Maastot voivat hevosen mielentilasta ja tottumuksesta riippuen olla aluksi lyhyitä, vaikka kilometri tai kaksi oman tallin välittömässä läheisyydessä. Jos hevonen jännittyy yksin taluttaessa, pyydä seuraksesi toinen ratsukko. Kun hevosesi kulkee luottavaisesti rinnallasi, tiedät, että voit tarvittaessa laskeutua myös ratsailta hevosen vierelle johdattamaan sen pois pelottavasta tilanteesta. Talutusvälineenä toimii hyvin esimerkiksi naruriimu ja riittävän pitkä koulutusköysi.
  • Asetu taluttaessa hevosen ja pelottavan kohteen väliin. Jos hevonen pelkää esimerkiksi tienvarressa haukkuvaa koiraa, asetu hevosen ja koiran väliin. Näin luot hevoselle turvallisuudentunteen ja pelkoreaktio jää lievemmäksi.
  • Paras paikka aralle hevoselle on kahden rauhallisen ratsukon välissä. Kun hevosella on mörönsyötti edessä ja takana, sen ei tarvitse pelätä, että joutuisi ainakaan ensimmäisenä suden suuhun. Ylipäänsä on syytä murtaa vanha myytti siitä, että yksin kulkeminen olisi pakollinen osa maastoilua. Jos seuraa on tarjolla, kimppamaastoilua kannattaa hyödyntää aina kuin mahdollista. Ratsastajat voivat auttaa toisiaan paikan päällä ja hevosetkin pysyvät yleensä rauhallisempina, kun niillä on toistensa seuraa.
  • Käyntimaastot ovat ihan ok! En ole vielä tähän päivään mennessä kuullut yhdestäkään hevosesta, joka olisi mennyt rikki liiallisen käyntitreenin takia. Ravi ja laukka ovat meidän ihmisten mielestä hauskoja askellajia, mutta tutkimusten mukaan hevoset laukkailevat luonnossa yllättävän vähän. Niille parasta terveys- ja peruskuntoa ylläpitävää liikuntaa on käveleminen, eikä kävelymaastoissa ole näin ollen mitään hävettävää. Reippaammat askellajit voi ottaa mukaan pienissä osissa sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.
  • Varusteet tuovat turvaa! Nykyisin ratsastajille on tarjolla kypäriä ja turvaliivejä, jotka eivät purista, hiosta tai hankaa, mutta tarjoavat erinomaista suojaa. Kun investoit vaikkapa laadukkaaseen paukkuliiviin ja selkäpanssariin, voit yllättävissä tilanteissa lohduttautua ainakin sillä, ettei mahdollinen putoaminen todennäköisesti edes satu. Panosta huomioväreihin, niin erotut paremmin.
  • Opettele kohtaamaan jännittäviä asioita hevosen kanssa. Et voi siedättää hevosta ihan kaikkeen jännittävään, mitä maastossa voi tulla vastaan. Voit kuitenkin treenata pelottaviin asioihin tutustumista yleisesti. Vie esimerkiksi pressu tai lastenvaunut kentälle ja lähesty uutta asiaa hevosesi kanssa ensin maasta, sitten selästä. Opit tuntemaan hevosesi reaktiot jännittävissä tilanteissa turvallisella, aidatulla alueella. Voit myös palkita hevosta esimerkiksi ruoalla tai rapsutuksella, kun hevonen lähestyy tai koskee pelottavaa kohdetta. Se kannustaa sitä suhtautumaan rohkeasti uusiin asioihin.

Kun sinä pelkäät, mutta hevonen ei

Yksi hevosten kadehdittavimpia ominaisuuksia on niiden kyky elää hetkessä. Jos edellisellä maastokerralla on tapahtunut jotain yllättävää, ne eivät murehdi sitä, ennen kuin kohtaavat saman pelottavan asian tai paikan uudestaan. Me ihmiset sen sijaan muistelemme, kauhistelemme, ennakoimme ja spekuloimme itsemme näännyksiin. Lopputuloksena ihminen pelkää, mutta hevonen ei – kunnes ratsastaja tartuttaa jännityksen siihenkin.

Jos tiedostat, että nimenomaan sinua jännittää eikä hevostasi, hanki hevoselle vuokraaja tai ratsuttaja. Kun hevosella maastoilee kokenut, rento ratsastaja, hevonen saa hyvää rutiinia ja sinä positiivisia kokemuksia toisen ratsastajan kautta. Kun kuulet, että hevosella on laukattu vaikkapa tietty mäki tai tienpätkä, kynnys laukan nostamiseen madaltuu sinullakin. Kokenut ratsastaja voi antaa myös vinkkejä, miten on selvittänyt mahdolliset hankalat tilanteet, niin että niistä on selvitty yhtenä ratsukkona.

Miten sinä olet päässyt yli maastoiluun liittyvästä jännityksestä? Onko jokin tässä artikkelissa mainituista keinoista tuonut avun?

Tietoa kirjoittajasta

Piia

Piia on Pohjanmaalta mutkien kautta Helsinkiin asettunut ikuinen hevoshullu. Piian connemaranponi Reetu asustelee Chevalinn-tallilla ja he ovat tuttu ratsukko Tuusulan alueen maastoissa.

1 kommentti

Blogikirjoitukset

Seuraa meitä somessa