Hankitreeni on ihanaa! Se on myös todella tehokas ja yleensä hevoselle varsin mieluinen treenimuoto. Hankiratsastuksen suhteen kannattaa kuitenkin muistaa muutama asia, jotta homma olisi paitsi hauskaa, myös turvallista.
- Aloita järkevästi – hankitreeni on rankkaa! Jos hevosen lihaksisto ei ole tottunut rankempaan treeniin, ei ensimmäisiä kertoja kannata liioitella. Mitä syvempi hanki ja kosteampi lumi, sitä rankempaa treeni hevoselle on. Liian rankka, yhtäkkinen treeni kipeyttää hevosen ja altistaa vammoille. Hankitreeni kannattaakin tehdä aina hyvin verrytellyllä, mutta ei vielä väsyneellä hevosella.
- Tiedä, mitä lumen alla on. Lumi tasaa maiseman ihanan tasaiseksi, mutta lumen alla voi piillä ihan mitä tahansa: kiviä, kuoppia, puunrunkoja, risukasoja tai vaikka ojia. Lumiauran tekemissä penkoissa voi olla aurausjätettä, esimerkiksi rikkoutuneita metallitölkkejä, pulloja tai muuta terävää. Turvallisinta on siis ratsastaa siellä, missä varmasti tiedät mitä lumen alta löytyy. Uusien reittien ja polkujen etsintä on turvallisinta tehdä silloin, kun näet, mitä edessä on.
- Märässä nuoskalumessa on imua ja pinnalta jäätynyt hanki viiltää. Märkä lumi on oikea kenkä- ja bootsi-imuri. Mitä syvempi ja märempi hanki, sitä tehokkaampi imu. Pinnalta jäätynyt hanki taas voi olla todella terävää ja viiltää hevosen jalkoihin haavoja. Jos haluat varmistua, että hevosella on kaikki kengät ja bootsit jaloissa (ja jopa samoissa jaloissa kuin tallilta lähtiessäsi) ja kotiin tullaan ilman haavoja, harkitse millä kelillä ja millaiseen hankeen ratsastat. Hankitreenaajan toivekeli on ihana, kuiva puuterilumi 💙
- Muista huomiovärit hevosellesi ja itsellesi! Jos et ratsasta turvallisesti kotipihan aitojen sisällä kuten kuvan ratsukko, huolehdi siitä, että sekä sinä että ratsusi erotutte ympäristöstä. Huomiovarusteisiin pukeutuminen on turvallisuus- ja huomaavaisuusteko paitsi itselle, myös muille: kun näyt, annat muille alueella liikkujille mahdollisuuden huomata teidät ajoissa ja valmistautua kohtaamiseen esimerkiksi hidastamalla vauhtia rauhallisesti, vaihtamalla suuntaa tai vaikkapa ottamalla irrallaan olevan koiran kiinni.
Joskus saattaa käydä myös niin, että ratsu ja ratsastaja erkaantuvat toisistaan vähän vähemmän suunnitellusti. Silloin on hyvä, että kummallakin on päällään jotain ihan oikeasti näkyvää. Pimeällä tai hämärään aikaan huomiovarustukseen lisätään tietysti myös heijastimet ja lain vaatimat valot (valkoinen eteen, punainen taakse).
Kun hankitreeneissä on mukana myös sitä kuuluisaa maastojärkeä, on homma paitsi hauskaa, myös turvallista!
